Artek nojatuoli

Joulukuuun alkupuolisko on mennyt verhoillessa Artekin huonekaluja, joista yksi oli tämä Hellevi Ojasen 1952 suunnittelema nojatuoli. Tuoli on valmistettu Artekilla uustuotantona ja olikin ilo huomata, että tuolissa oli todella jämäkkä puurunko ja verhoilu oli tehty hyvin perinteisen tyylin mukaisesti. Istuimesta löytyi jopa kierrejouset, joita ei uudemmissa tuoleissa juuri tapaa. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa valkoinen Lauritzonin Casa, joten tuoliin tehtiin lisäksi käsinojahuput ja kangas käsiteltiin verhoilusuojasuihkeella. Samassa setissä valmistui myös Artekin kahdenistuttava sohva, joka verhoiltiin samalla kankaalla.

50-luvun tiikkisohva

Verstaalta kotiutui tänään upea 50-luvun tiikkirunkoinen sohva. Ostin itse sohvan viime kesänä tori.fistä ja elättelin toivoa, että selviytyisin tällä kertaa ihan pelkällä kankaan uusimisella. Näin ei kuitenkaan käynyt sillä vanhat vaahtomuovit olivat pelkkää jauhoa ja istuimen siksak-jousista oli useita nahkakiinnikkeitä hajonnut. Ainoa hyväkuntoinen alkuperäinen pehmustusmateriaali eli kumijouhimatto oli tarkoitus säästää pehmustuksiin, mutta ikäväkseni sekin rutisi uusien vaahtomuovien alla kuin muovipussi. Kankaaksi valitsin vaalean harmaan huopamaisen villakankaan, joka on 100% kierrätysvillaa.

Sohva on malliltaan sama kuin Yngve Ekströmin suunnittelema Mingo, mutta Swedesen leimaa ei rungosta löytynyt. Sen sijaan puusepän merkintöjä rungosta löytyi suomeksi ja selkänojassa oli lisäksi Helsinki-juuttikangas. Sohva on siis mitä ilmeisimmin kotimaista tuotantoa. Olen netistä löytänyt samanlaisia nojatuoleja matalammalla ja korkeammalla selkänojalla, mutta yhtään sohvaa ei ole tullut vielä etsinnöissä vastaan. Sohva voisi olla esimerkiksi Askon valmistama lisenssituote.

Sohva ei jäänyt kuitenkaan meille vaan löysi uuden kodin, jossa se saa parikseen vastaavat nojatuolit. Nojatuolit kunnostetaan verhoillaan samalla kankaalla ensi vuoden puolella. Meidän olohuoneessa sen sijaan saa jatkaa vielä kunnostusta kaipaava 50-luvun pinnasohva. Itselläni olisi haaveissa ehkä joku funkkissohva. Vuosi sitten törmäsin netissä jousituksiltaan ja verhoilultaan räjähtäneeseen Märta Blomstedtin Aulanko-sohvaan, jonka hinta oli vain 10 euroa. Suuren kunnostustyön takia en iskenyt kiinni tarjouksen, mutta nyt viime aikoina asia on jäänyt hiukan vaivaamaan.

50-luvun nojatuolit

50-luvun nojatuolit ovat yksi yleisimmistä verhoilutöistäni ja viime viikolla valmistui taas kaunis nojatuolipari kyseiseltä vuosikymmeneltä. Tällä kertaa puuosat kävivät ruiskumaalaamossa hakemassa uutta ilmettä ja verhoiluksi tuli mukavan pehmeäpintainen raikkaan harmaa verhoilukangas. Myös pehmusteet menivät uusiksi kuten yleensä tämän ikäisissä tuoleissa.

Minulta löytyy meidän vintille jemmattuna muutama samanlainen tuolinrunko. Tuolit ovat 50-luvulta lähtien odottaaneet pehmusteita ja verhoilua pelkkinä tehdasrunkoina, joten ehkä olisi aika saattaa myös vintillä olevat tuolit käyttöön aika monen vuosikymmenen odottelun jälkeen. Minulle voi laittaa kyselyä rungoista, mikäli alkoi kiinnostamaan. Kankaan ja puuosien pintakäsittelyn saa luonnollisesti itse valita :)

Keinutuoli ja kaveri

Tällä viikolla palasin verhoilutöiden pariin ihan oikealta lomalta! Kävimme Matiaksen kanssa viikon lomamatkalla eläkeläisen ja lapsiperheiden suosiamalla Teneriffalla. Matka oli oikein mukava luonnossa liikkumisen ja rantaloman kombo, mutta yhteen asiaan olin kovin pettynyt: Nykyään on ilmeisesti lomalennoillakin liian noloa taputtaa lentokoneen saapuessa perille. 

Tämä viikko on mennyt verstaalla haahuillessa, mutta lomaa ennen valmistui hurmaava kaksikko eli vanha keinutuoli ja rahi. Keinutuoliin tein kevyen puuosien ehostuksen ja kankaaksi valikoitui puuosien kanssa hyvin yhteensopiva harmaa kuviollinen verhoilukangas.

Ilmari Lappalaisen nojatuolit

Tänään valmistui nojatuolipari, joka on peräisin 40-luvun lopulta. Ilmari Lappalainen on  suunnitellut Askolle 1948 saman näköisen Laila-nimisen nojatuolin, mutta epäilen että muillakin valmistajilla on ollut vastaavanlaisia tuoleja tuotannossa. Istuimen jousitus oli tuoleissa alkuperäinen, joten se oli nyt tullut tiensä päähän. Uutta verhoilua kun ei kannata löysän jousituksen päälle tehdä. Yleensä myös joustinten päällä oleva juuttikangas on vuosien saatossa hajonnut, jolloin täytteet pääsevät varisemaan lattialle tai tuolin sisälle. Tällä kertaa vanha joustinkangas oli vanha sokerisäkki, jonka laitoin takaisin tuoliin uuden juuttikankaan kaveriksi.

Uudeksi kankaaksi valikoitui villakangas, jonka sävy on hieman sinertävä. Kesäkuussa verhoomolla kävi Laila-sohva, joka verhoiltiin samalla Camiran villakankaalla, mutta hienolla vihreällä sävyllä. Onpa mukavaa, kun asiakkailla on näin hyvä kangasmaku!

Putkirunkoinen nojatuoli

Innostun itse helposti vanhoista putkirunkoisista tuoleista, joten olikin mukavaa saada verhoilutyöksi näin komea nojatuoli. Tuoli on arviolta 50-luvun loppupuolelta ja verstaalle saapuessaan täysin alkuperäisessä kuosissa. Vanha pehmustus, joka sisälsi vaahtokumia ja harmaavanua meni vaihtoon ja tiikki käsinojat hiottiin ja käsiteltiin Osmo Colorin öljyvahalla. Kankaaksi valikoitui upea Harlquinin kuviosametti.