keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Verhoomon siivous

 Syksyllä tein verhoomossa suursiivouksen. Tässä siitä todistusaineistoa, koska siisteyttä ei kestänyt kovin kauaa. Löysin enoni vintiltä myös kauniisti patinoituneen maton, josta olin kovin innoissani.







Kerstin Hörlin-Holmqvist

 Jouluksi valmistuivat näyttävät nojatuolit 60-luvulta. Kerstin Hörlin-Holmqvist on suunnitellut nämä Skrindan-nimiset tuolit Ope Möblerille. Käsittääkseni myös Askon 60-70-luvun mallistosta löytyy joitain Hörlin-Holmqvistin suunnittelemia huonekaluja. Olen itse huutanut tuolit huutokaupasta alkuperäiskuntoisina ilman pehmusteita. Melkein heti alkoi kaduttamaan, koska tuolien rungotkin olivat tosi punaisen sävyiset ja kolhuiset. Ajattelin, että siinäpä ikuisuusprojektin aineksia. Loppusyksystä tuoliparille löytyi kuitenkin kiinnostusta ja ovathan nämä ihan todella hienot ja ehtaa klassikkotuoli-materiaalia. Rungot hiottiin ja petsattiin kauniin pähkinänsävyiseksi. Olin ihan valtavan innoissani puuosien uudesta sävystä, kun näin valmiin lopputuloksen. Pintakäsittelyn teki Entisöintiliike Puunaula. Tuolit saivat uudet pehmusteet ja Osborne & Little -merkin vaalean verhoilukankaan. Tyynyt tehtiin ilman nappeja, jotta päälliset voi irroittaa pesua varten.

Eikä siinä vielä kaikki. Minulta löytyy verstaalta nimittäin toinenkin Skrindan nojatuolipari, joka odottaa vielä kunnostusta. Kokonaan kunnostettuna tuoliparille tulee hintaa noin 1200€ riippuen valitsemasi kankaan hinnasta. Kankaan voi valita verhoomolta löytyvistä lukuisista kangasvaihtoehdoista. Laita siis viestiä mikäli näyttävät klassikkotuolit kiinnostavat. 










Antiikkisohva

50-luvun tuoleista päästään hieman erilaisen verhoilutyön pariin. Verhoomoni perustamisesta lähtien takaseinustalla on majaillut tämä arviolta 1800-luvun loppupuolelta peräisin oleva sohva. Sohvan on valmistanut A.W. Sundqvist Turussa ja koristepuusepän tekemät taidokkaat veistokset on lisätty sohvaan myöhemmin. Alkusyksystä tein verstaalla suursiivousta ja päätin, että sohvasta on pakko luopua koska se ei ole löytänyt paikkaansa meidän asunnosta. Suunnittelin sitä vielä remontoimattomaan salihuoneeseen, mutta epäilen että kyseisen huoneen valmiiksi saattamisessa voi kestää vielä tovi jos toinen. Syksyllä sohvalle löytyi uusi koti vanhasta 1800-luvun talosta ja sohva verhoiltiin kauniin sinisellä Lauritzonin Frost-sametilla. Tein istuimeen myös uuden vaneripohjan sekä uuden pehmusteen. 

Näiden kuvien myötä tuli hieman haikea olo, koska sohva on mitä täydellisin pari verhoomon Pihlgren & Ritolan tapetille. Ennen joulua pääsin kuitenkin katsomaan miltä sohva näyttää uudessa kodissa ja se näytti istuvan niin hienosti uuteen ympäristöönsä, ettei sopivampaa paikkaa voisi kuvitellakaan.






50-luvun nojatuoli

Syksyyn mahtui myös toinen 50-luvun tuoliprojekti Johanna Gullichsenin kankaalla. Alkuperäiskuntoiseen tuoliin uusittiin pehmusteet ja puuosia ehostettiin sellakalla, koska osasta käsinojaa oli joskus aloitettu poistamaan vanhaa lakkaa. Nyt kuitenkin haluttiin säilyttää puuosat vanhan näköisinä. Johanna Gullichsenin mustavalkoinen Doris-kangas on upea ilmestys ja se toimii hyvin yhteen puuosien kanssa.






50-luvun nojatuolit

Esittelin viime elokuussa tuolit, jotka pääsivät viimeinkin käyttöön oltuaan 50-luvulta saakka pelkkinä tehdasrunkoina. Juttu löytyy täältä. Nämä tuolit ovat samaa sarjaa, vaikka hieman eri malliset ovatkin. Valmiista tuoleista tulikin todelliset kaunottaret! Kankaana on Johanna Gullichsenin Eos tumman sinisenä. Tumman sininen, punainen ja vihreä ovat olleet jonkin aikaa saatavilla JG:n värivaihtoehdoissa, vaikkei niitä nettisivuilta löydykään. Itselleni ne taitavat olla juuri suosikkisävyt. Puuosat hiottiin ja pintakäsiteltiin Osmocolorin Top Oililla.









Ilmari Lappalaisen nojatuolit

Ilmari Lappalaisen Askolle 1950-luvulla suunnittelemat kokivat verhoomolla täysremontin. Tuolit olivat kertaalleen verhoiltu ja pintakäsiltelty 90-luvun paikkeilla, mutta istuimen jouset olivat paikoin irronneet, pehmustus ei ollut kovin käyttökelpoinen ja käsinojien lakkapinta oli ihmeellisen tahmea. Myös 50-luvun ruokapöydän tuoli verhoiltiin samassa setissä. Pidän itse kovasti tästä kauniista ja rauhoittavasta tumman vihreästä sävystä. Kangas on Camiran Main Line Flax, jossa on villaa ja pellavaa.







Ole Wanscher Senator

Loppuvuodesta valmistuneita verhoilutöitä on jäänyt useampi päivittämättä tänne blogiin. Yksi komeimmista ilmestyksistä viime vuodelle oli tämä tanskalainen Ole Wanscherin 1960-luvulla suunnittelema Senator -sohvakalusto. Sohva sekä nojatuolit ovat ihka oma löytöni, mutta koska meillä on kotona vähän liikaa sohvia ja nojatuoleja niin nämä saivat uuden verhoilun myötä lähteä uudelle omistajalle. Kyllä täytyy todeta, että Tanskassa on huonekalujen valmistus huipussaan. Vaikka liputan itse enemmän vanhojen suomalaisten huonekalujen puolesta niin aika harvoin niissä törmää näin kauniiseen ja veistokselliseen puuntyöstöön. Kaluston on valmistanut France & Son.  Sohvapöytä ei kuulu samaan sarjaan, vaan on oletettavasti kotimaista tuotantoa.