perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tuolit Tukholmassa

Kävin noin kuukausi sitten Tukholman huonekalumessuilla katsastamassa mitä huonekalurintamalla tällä hetkellä tapahtuu. Messut olivat varsinaista tuolien juhlaa. Yhteenvetona voisin todeta, että 50-luku jyrää edelleen, pastellin sävyjä, pyöreää puujalkaa ja maalattua putkirunkoa oli tarjolla lähes jokaisella osastolla. Lisäksi oli kultaa, marmoria ja korkkia lampuissa sekä pöydissä. Tanskalaiset yritykset ja muotoilukoulut olivat selkeästi ylivertaisia (ainakin kaupallisesti) muihin pohjoismaihin nähden.


Tässä suosikkejani messuilta



Ehdoton suosikkini oli Tom Dixonin osastolla. Tällaisen setin haluaisin myös kotiimme!




Erityisen herkullinen wieniläis-tulkinta.




Pidän vanhoista putkirunkoisista tuoleista ja tässä tuolissa putki oli taivutettu hyvin mielenkiintoisesti. Blå Station.




Koiraihmisen tuolit herättivät ainakin keskustelua.




Värikkäitä, hienosti verhoiltuja tuoleja on aina ilo katsella.
Infurn Contract.



Opiskelijoilla on varaa tehdä hulluja kokeiluja. Nämä kaksi viimeistä olivat erityisen inspiroivia. 
The Royal Danish Academy.




Tämä opiskelijatyö taisi komeilla myös jossain sisustuslehdessä.
The Royal Danish Academy.


torstai 20. maaliskuuta 2014

Möhkäle olohuoneessa




Raahasin olohuoneeseen ison vanhan nojatuolin, jonka nimesin möhkäleeksi. Se ei ole vielä valmis, mutta etupuolelta näyttää jo hyvältä. Sain tuolin lahjoituksena tuttavalta, jonka varastossa se oli nököttänyt jo pidemmän aikaa. En tiedä tuolin historiasta sen tarkemmin, mutta alaspäin kapenevista jaloista päätellen se on 50-luvulta. Vaikka olen aika paljon perehtynyt erilaisiin tuoleihin, niin vastaavan näköiseen en ole aiemmin vielä törmännyt. Juuri tuolin outo malli sai minut ihastumaan.

Aina kun teen itselleni niin yritän vähän oikoa ja tehdä asiaoita helpommin. Nyt oli kuitenkin pakko tehdä korjaukset joustimista lähtien, vaikka rakastankin vanhoja upottavia tuolieja. Kankaan hankin heräteostoksena (halvalla kun sain), vaikka alunperin olin suunnitellut harmaata villakangasta. Pokaystäväni Matias ei pidä siitä, vaan sanoo että se näyttä 90-luvun alcantaralta väriä myöden. Minun mielestäni taas huopamainen pinta ja vihertävän harmaa sävy ovat ihan ajankohtaisia juttuja. Kaiken tuhoavat kissammekaan eivät saa langanpätkiä irti kankaasta, naarmuja ehkä kuitenkin.

Alun perin tuolissa oli seitsemän nappia, mutta taidan tehdä huomenna pari lisää. Sitten vielä takapahvit ja takakangas kiinni! 







tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen postaus

Hei kaikille!

Aloitan bloggaamisen tästä ja nyt. Idea blogista on pyörinyt jo pidempään mielessäni, mutta aloitus on aina vaikeaa. Olen 29-vuotias, asun Suomen Turussa ja innostun helposti hankkimaan vanhoja tuoleja enemmän kuin tarvetta olisi. Kunnostusta kaipaavat tuolit jäävät usein projekteiksi ja ajattelin blogin avulla saada hiukan vauhtia tekemiselleni. Nyt uhkaa käydä niin, että vinttivarasto täyttyy keskeneräisistä tuoleistani.

Työkseni verhoilen ja entisöin huonekaluja, ja ohessa tulee tehtyä myös töitä myyjänä sekä ravintola-alalla. Asun poikaystäväni ja kissojeni kanssa vuokralla vanhassa kivitalossa ja vuosi sitten hankimme Mynämäeltä 30-luvun talon yhdessä äitini ja siskoni kanssa. Olen haaveilijatyyppiä.
Blogin nimi tulee Artekin sloganista one chair is enough ja pidän erityisesti Suomalaisista 30-60 -luvun tuoleista ja huonekaluista.



Tervetuloa seuraamaan!