Alkuvuodesta lupailin tänne blogiin kuvia omista ikuisuusprojekteistani, joista jotkut ovat vihdoin nähneet päivänvalon. Tämän 50-luvun nojatuoliparin hankin useita vuosia sitten kirpputorilta, koska jo silloin putkirunkoiset vanhat tuolit olivat heikko kohtani. Tuoleissa oli alunperin punainen buklee-kangas ja ne olivat pitkään rungolleen purettuina varastossa odottamassa. Käydessäni aikuiskoulutuksen järjestämää pintakäsittelykurssia (josta on myös useampi vuosi aikaa) sain kunnostettua puu- ja metalliosat. Viimevuoden tammikuussa laitoin tuoleihin uudet pehmusteet ja kevväällä inspiroiduin tilaamaan Camiran upeansävyistä villakangasta, jota myös hehkutin verhoilemassani Artekin sohvassa. Putkijaloissa oli erikoinen kiinnityssysteemi ja vasta tämän vuoden tammikuussa ratkaisin ongelman ja tuolit valmistuivat.
Kankaan sävyä olikin vaikea kuvata. Vähän valosta riippuen kangas näyttää kuvissa välillä enemmän siniseltä ja välillä taas vihrealtä. Tuolit eivät jääneet meille vaan löysivät uuden kodin.