Minulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen Alvar Aaltoon. Toisaalta pidän häntä oman aikansa edelläkävijänä ja toisaalta muistan hänen ärsyttävät tuolinsa ajalta, jolloin kesätyökseni siivosin seurakuntataloja. Pidän Aallon yksinkertaisesta muotoilusta, mutta välillä tuntuu että Aalto määrittää edelleen niin paljon suomalaista muotoilua ja nuoretkin suunnittelijat suunnittelevat aina kovin aaltomaisia juttuja.
Joka tapauksessa kodistamme löytyy yhteensä kuusi Aallon suunnittelemaa huonekalua, joista neljä on saatu vanhemmilta, yksi ostettu käytettynä ja yksi löydetty ilmaiseksi. Punaisen ja petroolinvärisen tuolin nro 66 olen saanut syntymäpäivä- ja valmistujaislahjaksi. Muistan joskus lukeneeni jonkun professorin rutinaa siitä, ettei Aallon huonekaluja saisi maalata tuollaislla väreillä, koska ne eivät edusta tyypillistä Aaltoa. Minusta värit ovat hyvä juttu ja meistäkin tuli ensimmäisen tuolin saatuani Aallon ensiomistajia.