perjantai 23. marraskuuta 2018

Kilta-tuolit

Taas oli lokakuussa aika verhoilla yksi Kilta-tuolipari uuteen loistoon. Yleensä Kilta-tuolien istuimen pehmusteet kannattaa uusia verhoilun yhteydessä, mutta tällä kertaa myös rungon vaahtomuovit olivat murentuneet ja uusimisen tarpeessa. Uudeksi kankaaksi tuli harmaa Lauritzonin Fenice-villakangas.









Aulis Leinosen Tammukka-sohva

Lokakuun herkkupalana valmistui Aulis Leinosen 60-luvulla Askolle suunnittelema tiikkirunkoinen Tammukka-sohva. Tykkään itse sohvan mallista ihan valtavasti ja sehän näyttää sopivan myös meidän olohuoneeseen. Petroolinsininen villakangas on Orient Occidentin Valore.








50-luvun pieni tuoli

Pieni 50-luvun tuoli verhoiltiin Lauritzonin mustalla Luxor-sametilla. Tuoli oli ennen verhoilua melko reppanassa kunnossa revenneessä ruskeassa keinonahkaverhoiussa, mutta siitä kuoriutuikin oikea kaunotar. Luxor-sametti on tosi samantapainen kuin Hakolan sohvien samettikangas. Kankaasta oli mukava verhoilla ja nyt on myös testattu, että ainakin yhdessä kolmen kissan taloudessa kangas kestää jopa kissojen kynsimisen.







50-luvun sohvakalusto

Lokakuussa pääsin kunnostamaan vanhaa 50-luvun sohvakalustoa, jonka olin itse kesälomareissuni kylkiäisenä tuonut kotiin Turkuun niinkin kaukaa kuin Siilinjärveltä. Kyllä sitä kaikenlaista päähänpinttymää voi yksi sohvakalusto tuottaa. Kalustolle löytyi melko pian kiinnostunut ostaja Facebookin kautta ja sohva sekä nojatuolit kunnostettiin kauttaaltaan puuosia myöden asiakkaan valitsemalla Lauritzonin upealla Lamm-kankaalla.

Sohva ja nojatuolit muistuttavat erittäin paljon Hiort af Ornäsin Kim-sohvakalustoa ja ainakin Hagelstamin huutokaupassa ihan vastaavaa kalustoa on myyty Ornäsina. Kim-sohva on kuitenkin kuvien perusteella kaarevuudeltaan hieman erilainen, joten en valitettavasti päässyt varmuuteen kaluston valmistajasta tai suunnittelijasta. Keskellä komeileva sohvapöytä on sen sijaan todettu olevan Hiort af Ornäsin Ministeri-pöytä 40-luvulta.

Sohvan vanhaa verhoilua purkaessani alkuperäisen takapahvin alta paljastui varsin hämmentävät terveiset verhoilijalta suoraan 50-luvulta. Äitini oli juuri silloin käymässä verstaalla ja yhdessä tavasimme sohvan ylälaitaan kirjoitettua tekstiä. Viimeisten sanojen kohdalla alkoi kyllä naurattamaan. Teksti kuului näin: Sinä joka tämän seuraavan kerran toppaat, saat haistaa pitkän Vitun! Olipa siinä naurussa pidättelemistä, ihan tällaista löydöstä en olekaan aikaisemmin vanhan huonekalun sisältä tehnyt. Toppaus-sana tulee siis ruotsin kielestä ja tarkoittaa verhoilua. Onneksi viesti ei osoittautunut enteeksi ja sohvan verhoilukin sujui ilman ongelmia.