50-luvun sohva

 50-luvun siro pikkusohva verhoiltiin Lauritzonin Casual-kankaalla. En valitettavasti tiedä sohvan suunnittelijaa tai valmistajaa, mutta oletettavasti tämä on kotimainen, koska vastaavanmallisia nojatuoleja minulle on tullut vastaan. Sohvaa oli jo kertaalleen kunnostettu ehkä 90-luvulla, mutta liiallisella pehmustamisella sohvan kaikki hienot muodot olivat häivytetty ja käsinojatkin olivat ikävän sävyiset. Puuosat vein maalaamoon ruiskumaalattavaksi ja pehmustuksesta tehtiin taas sellainen, että kaunis malli pääsee oikeuksiinsa.

Einari Kyöstilä

Einari Kyöstilän suunnittelemia huonekaluja harva osaa ainakaan toistaiseksi nimetä, mutta havaintojeni mukaan ne ovat ainakin keräilijöiden keskuudessa kovassa nosteessa. Nämä nojatuolit ovat 1940-luvulta ja valmistaja on Keravan Puusepäntehdas. 

Tuolimallia löytyy vähän erilaisilla pehmustusversioilla, jousituksella ja ilman. Näissä tuoleissa ei jousitusta alunperin ole ollut ja pohjat kunnostettiin alkuperäisen kaltaisiksi. Tuoleihin toivottiin kuitenkin hieman pehmeyttä istuinmukavuuden parantamiseksi, joten tein pintapehmusteen sekakuituvanusta ja  2cm vaahtomovista. Se ei ole ihan perinteinen tyyli, mutta toimii aika hyvin niin mukavuuden kuin ulkonäönkin puolesta. Verhoiluksi tuli Lauritzonin villakangas Fenice.

Status-tuoli

 Olof Ottelinin Status-tuoleja löytyy hieman erilaisilla verhoiluvaihtoehdoilla ja oma suosikkini on juuri tämä malli, jossa selän verhoilu on tehty irroitettavaan paksuun pahviin. Pahvi oli tällä kertaa onneksi hyvässä kunnossa, joten askarteluhommiin ei tarvinnut ryhtyä. Pehmusteet sen sijaan uusittiin.

Ikävästi patinoituneet käsinojat hiottiin kokonaan ja pintakäsitetiin alkuperäisen kaltaiseksi. Muu runko koki vain kevyen pintakäsittelyn. Verhoiluksi tuli todella kaunis ja hieman eläväpintainen läpivärjätty nahka. Kävin syksyllä ostamassa Verhoomo Kuusivaaran muuttomyynnistä vanhoja Artekin kankaita ja nahkoja ja tämä oli yksi ostoksistani. Kyseistä nahkaa löytyisi vielä muutamaan tuoliin.

60-luvun nojatuoli

 60-luvun tiikkirunkoinen nojatuoli pehmustettiin ja verhoiltiin Camiran harmaalla villakankaalla. Tuoli on mahdollisesti Iskun 60-luvun tuotantoa. Tämä on ollut ehkä yksi parhaista nojatuoleista istua sillä rungon alle kätkeytyy mekanismi, joka saa tuolin hieman kiikkumaan.

Pedro-tuoli

Syksy on ollut täynnä mielenkiintoisia töitä ja tässä on yksi suosikkini, Hiort af Ornäsin Pedro-tuoli 50-luvulta. Vanhat pehmusteet olivat tehty flokkivanusta ja vaahtokumista ja päädyin tekemään uudetkin pehmusteet hieman samalla tyylillä. Mielestäni rungon pehmustus onnistui tosi hyvin, joten tätä tyyliä taidan jatkossakin käyttää vastaaviin tuolimalleihin. Jalat hiottiin ja pintakäsiteltiin alkuperäisen värisiksi sellakalla.

Kankaaksi tuli brittiläisen Bledworthin hieman bukleetyyppinen kangas Tennyson, sävyltään Seapink. Kankaan struktuuri ja sävy ovat todella hienot ja läheltä katsottuna kangas on monisävyinen.

Tein muuten kesällä Bauhaus-matkan Weimariin ja Dessauhun, josta tarttui mukaan tuo seinällä oleva ryijy. Se on Lyk Carpetin ryijy, joka oli pakko saada mukaan, koska se puhutteli niin kovasti väreillään ja muodoillaan.

Artek 401-tuolit

70-luvun Artek 401-tuolit eli korvatuolit kävivät hakemassa uutta ilmettä verhoomolla. Myös puuosat hiottiin ja lakattiin. Artekin huonekalujen osalta teetän puuosien pintakäsittelyt aina muualla, Artekit hyvin tuntevalla pintakäsittelijällä. 

Alkuperäinen niinikangas oli valitettavasti tullut tiensä päähän ja uudeksi verhoiluksi valikoitui Camiran hiilen musta villakangas. Vanha niinikangas oli säilynyt hyvin tuolien takaselässä ja tein niinikankaasta muistoksi koristetyynyt, joiden keskelle tuli vanhat selkänojan nahkanapit. Verhoomon kätköistä löytyi lisäksi sopivan sävyistä nahkaa reunan tereeseen.

Mustien tuolien kuvaaminen aurinkoisena päivänä vastavaloon ei ollut ehkä kaikkein paras idea, mutta näillä kuvilla mennään nyt. Täältä voi vilkaista millaiset korvatuolit valmistuivat, kun kyseessä oli vanhempaa tuotantoa olevat 1940-luvun tuolit.