Ilmari Lappalaisen sohva

Juuri ennen juhannusta verhoomolta valmistui Ilmari Lappalaisen 1948 Askolle suunnittelema Laila-sohva. Aiempi verhoilu oli peräisin 80-90-luvulta ja nyt tyyli haluttiin palauttaa enemmän alkuperäisen kaltaiseen ilmeeseen ja kankaaksi valikoitui vihreä villakangas. Sohvan istuinjousitus uusittiin perinteiseen tapaan ja perinteisillä materiaaleilla. Ikävän kovaa selkänojaa pehmustettiin vaahtomuovilla. 

Vihreä Cole and Sonin tapetti löytyy meidän tulevasta makuuhuoneesta, joka valmistuu hitaasti mutta varmasti.

K-tuoli

Viime Kesänä naapurustossamme purettiin vanha saunarakennus ja haimme purkutraktorin tieltä joitain vanhoja huonekaluja meille kotiin. Yksi oli vanha ja perinteinen K-tuoli 40-luvulta, joka on perimätiedon mukaan ollut joskus osa opettajanhuoneen eli nykyisen asuntomme kalustoa. Nojatuoli oli täysremontin tarpeessa ja harjoittelijani Jenny kunnosti tuolin keväällä näyttötyönään. K-tuoli on verhoilijoille hyvin tuttu ja yleinen tuoli, joten tämä oli mitä oivallisin harjoitustyö.

Tuolissa uusittiin joustimet, lastuvillapehmustus sekä pintapehmusteet ja kankaaksi valitsimme ruutukuvioisen villakankaan, jossa piti kohdistella myös kuvioita. Myös puuosat kunnostettiin perinteisesti petsaamalla ja lakkaamalla. Haastetta tarjosi epätyypillisesti runkoon upotetut käsinojat, joiden ohi verhoilu piti saada kauniisti kiertämään. Tuolista tuli erittäin onnistunut, joten Jenny ansaitsi näyttötyöstään ehdottomasti täydet pisteet.

Morsiussohva

50- ja 60-luvun tuoleista siirrytään vähän vanhempien huonekalujen pariin. Vanha morsiussohva on 1800-1900 -lukujen taitteesta ja uudeksi verhoiluksi tuli tummansininen sametti, joka sopii sohvan tyyliin ja on samalla jopa trendikäs valinta. Sohvasta oli aikojen saatossa kierrejoustimet korvattu vaahtomuovilla ja sillä jatkettiin edelleen istuimen osalta. Joustinten sidontaa on luvassa sitten seuraavana verhoiluvuoroaan odottavassa 50-luvun sohvassa.

Folke Ohlsson -nojatuolit

50- ja 60-luvun tuolien putki huipentuu näihin Folke Ohlssonin 60-luvulla suunnittelemiin Usa 75 -nojatuoleihin. Tuoleihin haluttiin rentoa ilmettä, joten sisätyynyt tehtiin untuvasta ja verhoilukankaana on Lauritzonin hamppukangas. Pintakäsittelin myös tuolien rungot tiikkiöljyllä ja puuseppä korjasi hajonnen selkäpinnan tapituksen, koska en uskaltanut itse lähteä ohutta rimaa poraamaan. Yleensä pyrin verhoillessa tekemään mahdollisimman skarppeja linjoja, joten olikin yllättävän haastavaa tehdä tällaista rennompaa verhoilua. 

Kuvauspaikkana toimii tällä kertaa Toukolaakson kellari, johon saatiin huhtikuun aikana uusi lautalattia vanhan ja lahonneen tilalle. Seuraava verhoilutyö onkin jotain ihan muuta kuin 50-60-lukua, mutta varsin kuvauksellista tuolia ja sohvaa on silti luvassa.

60-luvun design-tuoli

Verhoomolla kävi uudistautumassa mysteeri-nojatuoli, joka näyttää ensinäkemältä Hiort af Ornäsin Siesta-tuolilta, mutta tarkemmin katsottuna eroavaisuuksia löytyy niin jaloista, istuimesta kuin selkänojastakin. Tuolista ei valitettavasti löytynyt valmistajan leimoja, mutta yhteen jalkaan oli kirjoitettu 1964 ja 380mk. Tuoli on joka tapauksessa upean mallinen ja vaalea villakangas näyttää todella hyvältä. Kuvia aiemmin verhoilemastani Siesta-nojatuolista löytyy täältä.

Brinkhallin kartano

Tätä viikkoa kevennettiin mukavasti verhoilijoiden retkellä Brinkhallin kartanoon Turun Kakskertaan. Olen käynyt kartanossa viitisen vuotta sitten ja nyt saimme opastetun kierroksen koskien erityisesti sisätilojen hienoa restaurointia. Kierroksen päätteeksi oli tarjolla vielä välipalaa ja munkkikahvit kartanon terassilla auringon paisteessa. On mukavaa, kun meillä on aktiivinen ja toimelias verhoilijoiden paikallisyhdistys. Myös Matias pääsi mukaan ja kuvat ovat tällä kertaa hänen ottamia.

50-luvun nojatuolit

Tämä laatikkomallinen nojatuoli on ollut aika tyypillinen tuoli suomalaisissa kodeissa 50-60-luvuilla. Jokaisella huonekaluvalmistajalla on varmasti ollut omat mallinsa ja näissä yksilöissä on erityisen hienot tiikkiviilutetut käsinojat. Tuolien pehmustus uusittiin ja kankaaksi valikoitui tyylikäs tummanharmaa villakangas. 

Pintakäsittelin myös tuolien puuosat. Ikäväkseni totesin, että käsinojiin oltiin joskus sivelty silikoonipohjaista vahaa, joka ei tahdo millään lähteä irti puusta. Uuteen lakkapintaan oli seuraavana aamuna ilmestynyt vaaleita läikkiä vanhasta vahasta. Onneksi yksi kerros lakkaa lähti siklaamalla helposti pois ja tilalle laitettiin Osmo Colorin Top oilia.