Neuvostoarkkitehtuurin hienous

Enpä ole vielä ehtinyt bloggaamaan suosikkiaiheestani eli neuvostoarkkitehtuurista. Nyt on korkea aika. Eipä mulla siitä sen ihmeempää sanottavaa kylläkään ole, intoudun siitä vain erittäin paljon. Paljon hienoja ja tympeitä muotoja sekä materiaaleja yhdistettynä usein rapistuneeseen nykyhetkeen ovat iloa silmälle. Tässä muutama reissussa otettu kuva.

Jestas, mitä settiä!

Tänään sain valmiiksi oikean herkkusetin! Se sisälsi 5 kpl Artek 402 nojatuoleja, 2 Kiltatuolia ja Lahden Puukaluston vanhan konttorituolin. Seepratuolin laitoin myös kuvaan, koska se näytti houkuttelevalta yhdistelmältä. Seepra ei ole minun verhoilemani.

Artek nojatuoleja olen verhoillut ennenkin, mutta Kiltatuoli oli ensimmäiseni. Tiesin etukäteen, että luvassa on paljon pieniä kangaspalasia, mutta silti työn määrä yllätti. Voin kiittää sisustusarkkitehiä, että oli valinnut melkeinpä trikoomaisen, hienosti muotoihin menevän kankaan Kiltoihin. Joskus olen kuullut painajaistarinoita Kiltatuolin verhoilusta esim. Alcantaralla.

Sain myös kuulla kauhistelua, miksi laittaa tuollainen patalappukangas Artekeihin. Alkuperäiset kankaatkin olivat siistit ja ehjät. Itse tykkään tästä patalappukankaasta, Tukholman huonekalumessuillakin näki paljon tämän tyylisiä villakankaita ja hyvältähän ne näyttivät.

Villa Mairea

Kävin tänään verhoilijoiden retkellä Villa Maireassa, joka sijaitsee Porin lähellä Noormarkussa. Vaikka työkiireet pikkaisen painavat päälle niin päätin lähteä, koska Villa Maireaan pääsee ainoastaan etukäteen ryhmille soivituissa kierroksissa.

Villa Mairea on Alvar Aallon 1937-38 suunnittelema yksityiskoti Harry ja Maire Gullichsenille. Alvar vastasi arkkitehtuurista ja Aino sisustuksesta. Rakennus edustaa modernia utopiaa.

 Olen nähnyt Villa Maireasta joskus lyhyen dokumentin enkä ollut erityisen vaikuttunut, mutta paikanpäällä käynti muutti asiaa. Erityisesti sisätiloissa on käytetty hienoja pintoja ja muotoja. Huonekaluista löytyi myös monia yksittäiskappaleita, jotka ovat varta vasten rakennukseen suunniteltuja.

Valitettavasti sisällä ei saanut valokuvata, mutta löysin Villa Mairean sivuilta hienoja vanhoja sisäkuvia. Samat huonekalut löytyvät edelleen samoilta paikoilta. Keittiöön ja yläkertaan emme päässeet vilkaisemaan.

Artek ja satulavyö

Viime aikoina olen puuhastellut paljon Artekien parissa. Tällä hetkellä on menossa viiden tuolin setti 402:a ja jokin aika sitten vaihdoin vöitä 406:iin eli satulavyö nojatuoleihin. Olen tosi iloinen, että asiakas valitsi mustat vyöt. Musta ja koivu on tosi hieno yhdistelmä.

Nojatuoliin menee noin 20 metriä vyötä ja Artekin oma pellavavyö maksaa kympin metri. Jos haluaa päästä halvemmalla niin melkein-Artek pellavavyötä saa reilulla viitosella metri. Hiukan on näköeroa, jos laittaa vyöt vierekkäin, mutta lopputuloksesta ei kyllä eroa huomaa. Sitten on tietenkin se kestävyysjuttu, josta olen kuullut hyvinkin eriäviä mielipiteitä, joten siihen on vaikea ottaa kantaa.

Näihin tuoleihin laitettiin halvempaa vyötä.

Aamukahvit

Taas kahvitellaan vielä kesäisissä tunnelmissa, ei kuitenkaan Suomessa vaan Ukrainan Odessassa. Kuva on muutaman vuoden takaiselta Ukrainan reissulta. 

Olen koko kesän haaveillut, että joisin joskus aamukahvin Cafe Artin terassilla, Turun jokirannassa. Menen siitä aamuisin ohi yleensä kun kahvilan pöytiä tuodaan ulos. Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä.

On muuten aika hienot tekstiilit tässä kahvilassa.

Tuolidyykkausta

Löysin hiljattain roskalavalta hienon nojatuolin. Eräs herra huuteli ikkunasta, että soittaa poliisille jos otan jotain lavalta. Juoksin sitten sydän pamppaillen tuolin kanssa autoon. Ei niin hieno tuoli olisi kaatikselle joutanut. Jännitystä siihenkin iltaan.

En ole varma tuolin valmistusajankohdasta, mutta veikkaan 30-40-lukua. Jotain funktionaalista siinä on. En myöskään tiedä valmistajasta, hiukan tulee mieleen Werner West ja erityisesti Wilh. Schaumanin valmistamat tuolit. Muistelen myös nähneeni Bomanilla jotain tuon tyylistä. Toistaiseksi tuoli on arvoitus.

Samana päivänä löysin myös kotipihamme roskalavalta tuolin, joka sekin läpäisi tuoliseulani. Siinä on hyvä kaareva selkänoja ja veikkaan sen olevan 60-70-lukulainen.

Mahtaakohan olla ikuisuusprojektien ainesta?

Kesä, mökki ja pellavaliinat

Oltiin viikonloppuna saaressa Matiaksen vanhempien mökillä. Siellä on hyvä perisuomalainen mökkitunnelma. Mukana menossa myös vanha keinutuoli, jonka verhoilun tein vanhasta pellavaliinasta. Vähän kauhistutti leikata hyväkuntoista liinaa palasiksi, mutta toisaalta liina oli ollut käyttämättömänä varmaan koko ikänsä. Käyttöön siis vaan!

Pellavaliinalla olikin vaikea verhoilla. Etenkin istuinosa, jonka kiinnitin kaksinkertaiseen pahviin ottaa vieläkin silmään. Laitoin runkoon antiikkivahaa, vaikka se taitaakin olla vähän antiikkikauppiaiden juttu. Helposti hyvää, mutta ikävä irroitta, jos myöhemmin haluaa pintakäsitellä.