50-luvun nojatuolit

Kevään aikana verhoomolta on valmistunut iso liuta hienoja tuoleja sekä sohvia, joten nyt täytyy päivittää niitä tänne blogiin vähän tiheämpään tahtiin. Aloitetaan 50-luvun nojatuoleista, jotka muistuttavat malliltaan hyvin paljon Hiort af Ornäsin Pedro-tuolia, mutta jalkojen rakenne on hiukan erilainen. Oranssi retrokuosi sai väistyä ja tilalle tuli Lauritzonin uutuuskangas, jonka värisävy on kauniin roosa. Myös jalat hiottiin puupuhtaaksi ja pintakäsiteltiin Osmo colorin Top oililla. 

Toisen tuolin pohjassa oli osittainen tehtaan lähetyslappu ja tutkimusteni perusteella tuolit saattaisivat olla huonekalutehdas Sopenkorven valmistamat. Viimeinen kuva on meidän omasta työtuolista löytyneestä lähetyslapusta.

Alvar Aalto sohva

Viime kuussa valmistui vanha funkkissohva, jollaisen haluaisin ilomielin myös meidän olohuoneeseen. Sohva on mitä ilmeisimmin Alvar Aallon käsialaa, vaikka vanhoista Aalto-dokumenteistä ei ihan vastaavaa sohvaa ole toistaiseksi löytynyt. Jaloista pystyy kuitenkin läheltä katsottaessa havaitsemaan, että ne ovat tehty ihan perus kaareutuvista Aallon nojatuolin jaloista. Puusepän merkintöjä on sen verran tiuhaan runkoon raapustettu, että melko yksittäisestä kokeilusta taitaa olla tämän sohvamallin kohdalla kyse. Takaselästä löytyi myös teksti Turku 1952 tai 1932. Harmittavaisesti numero näyttää ehkä hiukan enemmän viitoselta kuin kolmoselta, vaikka jälkimmäinen olisi kyllä Aallon tuotannon huomioonottaen juuri sopiva vuosiluku sohvalle. 50-luvulla tuskin oltaisiin näin funkkistyylistä sohvaa edes valmistettu.

Uudeksi kankaaksi tuli arkistojen kätköistä löytynyt vanha Marjatta Metsovaaran villakangas ja alkuperäisestä kankaasta tehtiin lisäksi koristetyyny.

Putkirunkoiset nojatuolit

Alkuvuodesta lupailin tänne blogiin kuvia omista ikuisuusprojekteistani, joista jotkut ovat vihdoin nähneet päivänvalon. Tämän 50-luvun nojatuoliparin hankin useita vuosia sitten kirpputorilta, koska jo silloin putkirunkoiset vanhat tuolit olivat heikko kohtani. Tuoleissa oli alunperin punainen buklee-kangas ja ne olivat pitkään rungolleen purettuina varastossa odottamassa. Käydessäni aikuiskoulutuksen järjestämää pintakäsittelykurssia (josta on myös useampi vuosi aikaa) sain kunnostettua puu- ja metalliosat. Viimevuoden tammikuussa laitoin tuoleihin uudet pehmusteet ja kevväällä inspiroiduin tilaamaan Camiran upeansävyistä villakangasta, jota myös hehkutin verhoilemassani Artekin sohvassa. Putkijaloissa oli erikoinen kiinnityssysteemi ja vasta tämän vuoden tammikuussa ratkaisin ongelman ja tuolit valmistuivat. 

Kankaan sävyä olikin vaikea kuvata. Vähän valosta riippuen kangas näyttää kuvissa välillä enemmän siniseltä ja välillä taas vihrealtä. Tuolit eivät jääneet meille vaan löysivät uuden kodin.

50-luvun nojatuoli

Viime blogipäivitykestä on taas vierähtänyt aikaa ja verstaalta on ehtinyt valmistumaan kaikenlaisia hienouksia. Aloitetaan tästä 50-luvun nojatuolista, johon kaivattiin väriä. Olenkin jo odotellut koska pääsisin verhoilemaan viime vuoden huonekalumessuilta tilaamallani Camiran herkullisen värisillä Patina-villakankailla ja nyt siihen aika koitti kun väripaletista löytyi juuri oikeansävyinen sininen kangas. Sininen ja tiikki sopivatkin hyvin yhteen. Sen olen huomannut myös meidän kirjahyllystä, joka vaihtoi alkuvuodesta paikkaansa, mutta siirtyi melkein heti takaisin sinertävälle tapettiseinälle.

Ilmari Tapiovaaran Kiki-tuolit

Verhoomolta valmistui seitsemän setti Ilmari Tapiovaaran vuonna 1960 suunnittelemia Kiki-tuoleja. Tuoli on ollut aikanaan julkitiloissa erittäin suosittu malli ja Artekilla se on ollut myös uustuotannossa 2000-luvulla. Rungot kävivät maalaamossa ja verhoiluksi tuli kaunis ja laadukas läpivärjätty nahka. 

Kiki-tuolin selkä koostuu normaalisti kahdesta osasta, mutta tällä kertaa takaselän ohut vaneri oli poistettu viime verhoilun yhteydessä. Minulla olikin hiukan miettimistä ja testailemista, miten selän saa verhoiltua nahalla niin että kiinnitykset jäävät siististi selän alalaitaan ja lopputulos olisi hyvän ja hallitun näköinen. Joskus yksinkertaiselta näyttävä juttu voi olla haastava, mutta olen itse tosi tyytyväinen tuolien lopputulokseen. Meiltä löytyy kellarista myös mustarunkoisia Kiki-tuoleja, joita olemme suunnitelleet (toivottavasti) tulevaisuudessa valmistuvan kellaritilan tuoleiksi.

Tukholman huonekalumessut

Tukholman huonekalumessut ovat taas tältä vuodelta tarkastettu. Reissussa olin perinteiseen tapaan Matiaksen sekä Saanan ja Ollin kanssa.

Viime vuoteen verrattuna messut tarjosivat aika vähän mitään uutta ja ihmeellistä. Hienoja huonekaluja sen sijaan riitti osastolta toiselle. Värejä oli käytetty runsaasti ja erityisesti mieleen tältä vuodelta jäivät persikka, ruskea sekä ruosteisen punertava oranssi. Muodot olivat pyöreitä ja linjakkaita, siron ja muhkean yhdistelmiä. Myös 80-luku ja Art deco sekä näiden kahden risteytys näkyivät jonkin verran. Suomalaiset huonekalut eivät yhtään kalvenneet muiden pohjoismaisten kilpailijoidensa rinnalla. Mielestäni meidän pitäisi olla paljon ylpeämpiä omista Suomessa valmistetuista huonekaluistamme eikä aina vain haikailla tanskalaisten perään. Viime vuoden messuraporttini löytyy täältä.

Tässä poimintojani messuilta:

Suomessa valmistetut Hiort af Ornäsin tuolit taisivat olla tänä vuonna ensimmäistä kertaa esillä Tukholmassa. Hyvältä näyttää!

Arne Jakobsenin klassikkosohva nähtiin tällä kertaa tumman vihreänä.

Tuolin alaosa oli ilmeisesti tarkoitettu lehtiä varten, mutta se voisi toimia myös kissan tai koiran pesänä.

Harmikseni tänä vuonna ei ollut niin paljon hehkuttamiani 70-luku tyylisiä palasohvia, mutta haluan silti uskoa että niitä vielä tullaan näkemään.

Värisuora Blå Stationin osastolla miellytti verhoilijan silmää.

Tämän tuolin esittelin myös viime vuonna ja nyt värinä on ajankohtainen persikka.

Punottuja yksityiskohtia oli tarjolla usealla osastolla kuten myös Adean uutuussohvassa.

Hans Olsenin Fried Egg -tuoli on päässyt uudelleen tuotantoon.

Sirot puiset hyllyt olivat myös hyvin edustettuina. Tästä hyllystä löytyi lisäksi erityisen hienot reunat.

Tämän vuoden suosikkituolini oli Nanna Ditzelin suunnittelema Mondial. Matias ei innostunut tästä yhtään. 

Hans J Wegnerin tuoli oli saanut ylleen lampaantaljan. Lampaantaljalla verhoiltu laiskanlinna on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa.

Kaiken tyylikkyyden keskeltä löytyi myös näin villi osasto. Itse innostuin tästä täysin muista poikkeavasta näkemyksestä, mutta luulen että monelle messukävijöistä tämä oli aivan liikaa.

Fritz Hansenilla tiedetään, että nude ja koko seinän mittaiset samettiverhot puhuttelevat messukävijöitä.

Funkkismuodot ja -värit puhuttelivat erityisesti minua.

Kävin myös pallotuolin sisällä tutkimassa verhoilua.