Syksyn toinen perinteinen laiskanlinna verhoiltiin myös ylellisellä kuviopellavalla, kun kankaaksi valikoitui Josef Frankin 1940-luvulla suunnittelema Aramal, jota valmistaa ruotsalainen Svenskt Tenn.
Kyseessä on Askon 1930-40 -luvun vaihteen sironmallinen laiskanlinna, joka kunnostettiin pohjia myöden. Aiemman postauksen laiskanlinnaan verrattuna tässä tuolissa on hieman vähemmän työvaiheita, koska käsinojissa ei ole jousitusta ja selän jousitus sekä rakenne on myös huomattavasti yksinkertaisempaa mallia. Yleisesti ottaen vanhat laiskanlinnat ovat kuitenkin yksi työläimmistä verhoiluhommista. Toisaalta ne ovat myös yksi hienoimmista perinteisistä suomalaisista huonekaluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti