Verstaalta kotiutui tänään upea 50-luvun tiikkirunkoinen sohva. Ostin itse sohvan viime kesänä tori.fistä ja elättelin toivoa, että selviytyisin tällä kertaa ihan pelkällä kankaan uusimisella. Näin ei kuitenkaan käynyt sillä vanhat vaahtomuovit olivat pelkkää jauhoa ja istuimen siksak-jousista oli useita nahkakiinnikkeitä hajonnut. Ainoa hyväkuntoinen alkuperäinen pehmustusmateriaali eli kumijouhimatto oli tarkoitus säästää pehmustuksiin, mutta ikäväkseni sekin rutisi uusien vaahtomuovien alla kuin muovipussi. Kankaaksi valitsin vaalean harmaan huopamaisen villakankaan, joka on 100% kierrätysvillaa.
Sohva on malliltaan sama kuin Yngve Ekströmin suunnittelema Mingo, mutta Swedesen leimaa ei rungosta löytynyt. Sen sijaan puusepän merkintöjä rungosta löytyi suomeksi ja selkänojassa oli lisäksi Helsinki-juuttikangas. Sohva on siis mitä ilmeisimmin kotimaista tuotantoa. Olen netistä löytänyt samanlaisia nojatuoleja matalammalla ja korkeammalla selkänojalla, mutta yhtään sohvaa ei ole tullut vielä etsinnöissä vastaan. Sohva voisi olla esimerkiksi Askon valmistama lisenssituote.
Sohva ei jäänyt kuitenkaan meille vaan löysi uuden kodin, jossa se saa parikseen vastaavat nojatuolit. Nojatuolit kunnostetaan verhoillaan samalla kankaalla ensi vuoden puolella. Meidän olohuoneessa sen sijaan saa jatkaa vielä kunnostusta kaipaava 50-luvun pinnasohva. Itselläni olisi haaveissa ehkä joku funkkissohva. Vuosi sitten törmäsin netissä jousituksiltaan ja verhoilultaan räjähtäneeseen Märta Blomstedtin Aulanko-sohvaan, jonka hinta oli vain 10 euroa. Suuren kunnostustyön takia en iskenyt kiinni tarjouksen, mutta nyt viime aikoina asia on jäänyt hiukan vaivaamaan.
