Työstressi painaa ja nenä on täynnä mohairvillaa, jota olen pari päivää leikannut, saumuroinut ja ommellut. Minut on pestattu äitiyslmasijaiseksi verhoomoon ja ajattelin, että kesä on varmaan vähän hiljaisempaa aikaa, mutta toisin kävi. Teen töitä omalla toiminimelläni ja sain heti kokea yrittäjyyden raadollisuuden, kun postilaatikosta lävähti valtava kasa laskuja. Täytyy siis olla vain iloinen, kun töitä riittää, asiakkaat ovat olleet mukavia ja maksaneet laskunsa ajallaan.
Joskus opiskeluaikoina mietin, miksi asiakkaat eivät valitse vähän räväkämpiä kankaita, mutta niin se vaan on että tämäkin tuoli toimii parhaiten yksinkertaisella aikakauteen sopivalla kankaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti