Kuvia Suomesta vol 1

Suomessa on kivaa reissata. Moni kaverini tekee reissunsa aina ulkomaille, mutta kyllä Suomessakin kannattaisi reissata. Se on myös silmiä avartavaa ja eksoottistakin voi olla. Tässä muutamia syitä lähteä kiertelemään Suomea. 

Vanhat talot. Kannatta madella pikkuteillä.

Eksoottiset taukopaikat. 

Kansallismaisema. Epäisänmaallinenkin heltyy.

Oudot turistipaikat. Tämä on Holiday Club Saimaa

 Itärajalla on tunnelma kuin vanhasta suomifilmistä.

Muumit.

Suomessa sataa. Sekin on ihan ok.

Missä loma?

Kesä on ärsyttävän lyhyt ja olen onnistunut junailemaan verhoiluhommien lisäksi vielä kahvilavuoroja itselleni. Miten tässä taas näin kävi... Entisenä ravintola-alan työntekijänä kesät ovat aina olleet kiireisiä töiden suhteen varsinkaan kun en ole ollut ikinä vakkarityössä, jossa saisi palkallisen kesäloman. Olisi kivaa lomailla varsinkin, kun nyt on oma kesämökkikin. Vali vali, itsepähän olen työni sopinut.

Kissatkin ovat olleet mökillä koko heinäkuun, eivät ne varmaan takaisin kaupunkiin enää haluakaan. Onneksi mökille voi mennä kesän jälkeenkin. Vanhat pönttöuunit pitävät huolen siitä, ettei ainakaan kylmä pääse tulemaan.

Artek ja niinikangas

Olen tosi ihastunut niinikankaaseen, jolla verhoilin juuri neljä Artekin 69 tuolia asiakkaalle. Niinikangas on kai aika perinteinen kangas vanhoissa Artekeissa, mutta jossain vaiheessa sen saatavuus ilmeisesti heikkeni niin ettei sitä käytetty enää verhoiluun. Ehkä se meni myös pois muodista. 

Nykyäänkin niinikankaan löytäminen on kiven takana. Turusta sitä saa eräältä eläkeläisherralta, joka on ollut maahantuojana joskus 70-luvulla. Vielä on hiukan varastoa jäljellä.

Ottaisin kotiimme ilomielin tuollaiset tuolit, jos taloudessamme ei asuisi kahta tuholaiskissaa. Voisi mennä tuolit ja raapimispuu sekaisin.

Sadepäivän kahvittelua

Ajattelin aloittaa tänne blogiin nyt kahvitteluosion, jossa kuvataan kahvihetkiä. Ja kahvitteluhan se vasta kivaa puuhaa onkin! En halua hifistellä kahvilla, vaan tavallinenkin huoltoasemakahvi voi olla oikealla hetkellä ihan parasta. Toisaalta välillä Matiaksen kanssa kotona voimme väitellä siitä, miten saadaan maidonvaahdottimesta optimaalinen vaahto.

Näen kahvinjuonnin usein sellaisena kuin Juhlamokka kuvasi sitä joskus käsityöläismainoksissaan. Taisi siellä verhoilijankin olla mukana jossain mainoksessa. Harmi, etteivät minun aamukahvit verhoomossa ole niin romantisoituja kuin mainoksessa.

Ensimmäinen kuva on sadepäivän kahvittelua mökillä. Kupit ovat löytö mökin vintiltä ja hieno tarjotin on saatu Matiaksen vanhempien tutuilta, jotka olivat muuton yhteydesssä heittämässä sitä pois. Instagram muuten antaa sitä Juhlamokan mainostamaa kahviromantisointia kuvaan.

Melkein Tapiovaara

Verhoilin jokin aika sitten tosi kiinnostavan näköistä tuolia asiakkaalle. Tämä oli taas niitä tapauksia, kun helpon näköiset osat eivät meinaa lähteä irti rungosta ja takaisin kokoaminenkin on työlästä. Kyselin tuolin mahdollisesta suunnittelijasta asiaan vihkiytyneeltä henkilöltä, mutta valitettavasti hänkään ei osannut varmuudella nimetä suunnitelijaa. Tosin Ilmari Tapiovaaran työt tulevat jonkin verran mieleen.

Katselin Avotakan Tapiovaara-extraa, jos siellä olisi kuvaa jostain harvinaisuuksista. Tämän tuolin sijaan bongasin aika lähellä olevan nojatuolin yhdestä omasta projektistani, jonka ostin keväällä kirppikseltä. Salapoliisin työtä parhaimmillaan!

Rautateiden puolesta

Kesä on museoiden parasta aikaa eli toinen museopostaus heti perään! Jokioisten museorautatiellä ajetaan tänäkin kesänä joka sunnuntai elokuun loppuun saakka. Vaikka ei olisikaan juniin hurahtanut niin vanhoja interiöörejä ja Suomen maaseutua on aina mukava katsella ja kahvitella siinä samassa. Kävijöistä päätellen tämä on lapsiperheiden ja erityisesti isien suosiossa, mutta toimii myös tällaiselle kolmikymppiselle pariskunnalle erityisesti jos jonkinnäköinen nostalgiamatkailu kiinnostaa.

Olen muuten hurahtanut sellaisiin putkirunkoisiin vanhoihin junanpenkkeihin. Vielä en ole uskaltanut omaksi sellaista ostaa, vaikka joskus olen niitä netistä tiiraillutkin. Sen sijaan ostin vanhan keinutuolin, josta tulee mieleen lättähatun penkki. Se alkaa pikkuhiljaa valmistumaan, joten toivottavasti pääsen postaamaan siitä pian hienot kuvat.

Museojunasta täytyy tehdä tietenkin instagrambloggaus!

Museokamaa

Tykkään käydä museoissa. Joskus jopa haaveilen asuvani museomaisessa ympäristössä, niissä on jotenkin rauhoittava tunne. Ärsyttää, kun telkkarissa pyörii se Lidlin museoita lyttäävä mainos. 

Louhisaaren kartanolinna Askaisissa on ihan ehdoton kesäkohde, jos siellä ei ole vielä käynyt. Itse rakennus ja sisätilat ovat hienot, mutta myös ympärillä oleva puisto ja tietenkin asiaankuuluva kahvila houkuttelevat ainakin minua taas tänä kesänä käymään.

Sottaavat lapset

Verhoilin toissa jouluna siskoni wienilistyylisiin tuoleihin istuimet. Kyseessä oli joululahja, joten sain ihan itse valita kankaan. Annalalta oli juuri tuolloin ilmestynyt nätti uutuusmalli, josta minulle tuli heti mieleen siskoni ompelemat verhot. 

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin voin todistaa, että lapsiperheiden ei kannata hankkia vaaleansävyisiä keittiöntuoleja sillä tuo kuvaamani yksilö oli parahiten säilynyt tahroilta. Taisin laittaa tuoleihin joskus huonekalusuihketta, mutta se ei varmaan kauaa niissä pysynyt.

Koska siskoni synnytti juuri toisen lapsen, en aijo istuimia verhoilla vielä uudestaan vaan saavat kestää toisenkin lapsen söhräilyjä. Myös kuvassa näkyvä vanha peiliovi on saanut iloisen värikkään tussipiirustuksen pintaansa.

En kiinnittänyt istuimia runkoihin itse ja joka kerta silmääni häiritsee, että kankaan kuvio menee väärään suuntaan. Nämä on taas varmaan sellaisia juttuja joihin kukaan muu ei kiinnitä huomiota.

Ristipiston uusi tuleminen

Olen vuosien varrella ostellut kirppiksiltä vanhoja ristipistotöitä muutaman euron hinnalla, mutta olen kerännyt niitä lähinnä vain laatikkoon. Nyt ne pääsivät vihdoin esille, kun innostuin ripustamaan niitä mökin seinälle. En ole kovin hyvä tuollaisten kollaasien tekemisessä tai taulujen paikan hakemisessa, joten seinään tuli vähän ylimääräisiä naulanreikiä.

Yritin tiedustella, muistaisivatko vanhempani milloin oli tuon tyyppisten ristipistotöiden kultakausi ja vastaukset olivat kovin epävarmoja. Äitin mielestä ne ovat sotia edeltävän ajan tuotteita ja isäni mielestä 50-60 -luvun juttu. Luulen, että tällä kertaa isäni on lähempänä totuutta.

Suosikkitauluni on nainen ja joutsen. Olen itse virittänyt sen puiseen ristipistokehykseen, joka on myös kirpparilöytö.

Yksinkertaisuus kunniaan

Työstressi painaa ja nenä on täynnä mohairvillaa, jota olen pari päivää leikannut, saumuroinut ja ommellut. Minut on pestattu äitiyslmasijaiseksi verhoomoon ja ajattelin, että kesä on varmaan vähän hiljaisempaa aikaa, mutta toisin kävi. Teen töitä omalla toiminimelläni ja sain heti kokea yrittäjyyden raadollisuuden, kun postilaatikosta lävähti valtava kasa laskuja. Täytyy siis olla vain iloinen, kun töitä riittää, asiakkaat ovat olleet mukavia ja maksaneet laskunsa ajallaan.

Joskus opiskeluaikoina mietin, miksi asiakkaat eivät valitse vähän räväkämpiä kankaita, mutta niin se vaan on että tämäkin tuoli toimii parhaiten yksinkertaisella aikakauteen sopivalla kankaalla.