Raahasin olohuoneeseen ison vanhan nojatuolin, jonka nimesin möhkäleeksi. Se ei ole vielä valmis, mutta etupuolelta näyttää jo hyvältä. Sain tuolin lahjoituksena tuttavalta, jonka varastossa se oli nököttänyt jo pidemmän aikaa. En tiedä tuolin historiasta sen tarkemmin, mutta alaspäin kapenevista jaloista päätellen se on 50-luvulta. Vaikka olen aika paljon perehtynyt erilaisiin tuoleihin, niin vastaavan näköiseen en ole aiemmin vielä törmännyt. Juuri tuolin outo malli sai minut ihastumaan.
Aina kun teen itselleni niin yritän vähän oikoa ja tehdä asiaoita helpommin. Nyt oli kuitenkin pakko tehdä korjaukset joustimista lähtien, vaikka rakastankin vanhoja upottavia tuolieja. Kankaan hankin heräteostoksena (halvalla kun sain), vaikka alunperin olin suunnitellut harmaata villakangasta. Pokaystäväni Matias ei pidä siitä, vaan sanoo että se näyttä 90-luvun alcantaralta väriä myöden. Minun mielestäni taas huopamainen pinta ja vihertävän harmaa sävy ovat ihan ajankohtaisia juttuja. Kaiken tuhoavat kissammekaan eivät saa langanpätkiä irti kankaasta, naarmuja ehkä kuitenkin.
Alun perin tuolissa oli seitsemän nappia, mutta taidan tehdä huomenna pari lisää. Sitten vielä takapahvit ja takakangas kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti