Kevääseen mahtui myös yksi samettityö, joka aina vaatii verhoilijalta vähän enemmän keskittymistä kuin perus verhoilukankaalla verhoilu. Tämä 50-luvun sohva sai ylleen Lauritzonin hieman harmaaseen taittuvan valkoisen Frost-sametin, jossa on erittäin kaunis nukka. Varsinkin monet puuvillasametit ovat aika armottomia virheille ja ompelu on aina pientä hermojen kiristelyä. Polyestersametit saattavat toisinaan olla taas aivan liian tönkköjä verhoiluun. Tästä kuoriutui kuitenkin tosi kaunis yksilö. Istuintyynyt uusittiin jämäkämmiksi ja hieman muhkeammiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti