maanantai 22. heinäkuuta 2019

50-luvun nojatuolit

 Nyt keskikesällä päästään rekvisiitaltaan jouluaiheisen tuolipostauksen pariin. Nämä 50-luvun tuolikaunokaiset valmistuivatkin viime jouluksi, mutta ovat päässeet täältä blogista unohtumaan. Tuolien pehmusteet uusittiin ja vaaleanharmaa eläväpintainen Lauritzonin kangas sopii kauniisti yhteen puuosien kanssa.








Fritz Hansen -tuolit

No nyt päästään ihan ihka omien keittiön tuolieni pariin. Kävin viime syksynä Fasetin huutokaupassa Hollolassa ja huusin sieltä mukaani nämä pähkinäpuiset vanhat ruokapöydäntuolit. Tuolien malli ja puuosien sävy miellyttivät minua kovasti eikä tuoleille löytynyt edes ketään muuta huutajaa kuin minä. Kotona tutkaillessani tuolien pohjista löytyi FH-leimat ja nopealla googlauksella ne paljastuivat 40-luvun Fritz Hansenin valmistamiksi tuoleiksi. Kylläpäs kävi mäihä! Tuoleissa on lisäksi ihan tosi hyvä istua, joten päätin kunnostaa niistä meille uudet ruokapöydän tuolit. Vanhat Lahden Puutyön tuolit olivatkin palvelleet meitä jo lähemmäs 10 vuotta. Kankaaksi valikoitui Camiran Hemp, jossa on villaa ja hamppua. Harmaan sävy taittuu hiukan vihreään, joten se sopii hienosti keittiöön.

Olen ollut aika vannoutunut suomalaisten huonekalujen puolestapuhuja, mutta tällä kertaa itse lipesin tanskalaisiin tuoleihin. Täytyy myöntää, ettei ole harmittanut nämä tanskalaiset sulavalinjaiset tuolit päivääkään. Joka aamu niitä ilolla olen saanut katsella.







Samettisohva

 Kevääseen mahtui myös yksi samettityö, joka aina vaatii verhoilijalta vähän enemmän keskittymistä kuin perus verhoilukankaalla verhoilu. Tämä 50-luvun sohva sai ylleen Lauritzonin hieman harmaaseen taittuvan valkoisen Frost-sametin, jossa on erittäin kaunis nukka. Varsinkin monet puuvillasametit ovat aika armottomia virheille ja ompelu on aina pientä hermojen kiristelyä. Polyestersametit saattavat toisinaan olla taas aivan liian tönkköjä verhoiluun. Tästä kuoriutui kuitenkin tosi kaunis yksilö. Istuintyynyt uusittiin jämäkämmiksi ja hieman muhkeammiksi.








Antiikkituoli

Verhoomolta valmistui kevään aikana myös vähän antiikkisempi kertaustyylinen tuoli. Istuimen joustimet uusittiin ja täytteissä käytettiin perinteistä lastuvillaa. Perinteisiä pehmustusmateriaaleja on muutamia mistä valita ja itse tykkään työstää lastuvillaa. Se on lisäksi kotimaista sahateollisuuden sivutuotetta.

Vanhassa kankaassa oli kauniin punertavia sävyjä ja uuteen kankaaseen toivottiin myös väriä. Sopiva kuviosametti löytyi espanjalaisen Joverin valikoimista.








50-luvun kaareva nojatuoli

Kaareva nojatuoli 50-luvun alkupuolelta sai uuden upean sinisen ilmeen Camiran Synergy-villakankaalla verhoiltuna. Myös pehmusteet uusittiin ja jalat hiottiin. Tein lisäksi istuimen etulaitaan pienen korotuksen, jotta istuma-asento olisi hieman enemmän takakenossa.









50-luvun nojatuoli

50-60-luvun laatikkomallisia nojatuoleja on löytynyt aika monen kotoa ja taas oli aika laittaa yksi sellainen kuntoon. Originaali musta väri haluttiin säilyttää, mutta keinonahan hiostavuudesta haluttiin eroon. Kankaaksi valikoitui Lauritzonin Casual, värisävyssä caviar ja mielestäni lopputuloksesta tuli tosi onnistunut. Myös pehmusteet uusittiin ja puuosat pintakäsiteltiin.








50-luvun vuodesohva

Verstaalla käväisi kunnostautumassa erittäin kauniin mallinen 50-luvun loppupuolen vuodesohva. Pehmusteet uusittiin, tiikkikäsinojat hiottiin sekä pintakäsiteltiin ja verhoiluksi tuli hieman lämpimän sävyinen vaalean harmaa Lauritzonin Casual -kangas.







Alvar Aallon Korvatuolit

Sitten päästäänkin oikein kunnon ikuisuusprojektin kimppuun. Hankin itselleni syyskuussa 2016 vanhat Artekin 40-luvun 401-tuolit eli korvatuolit. Korvalliset vanhat tuolit ovat minulle jonkinlainen heikko kohta ja projektikuntoisena sain tuolit ostettua kohtuuhinnalla. Kunnostustyö kestikin sitten oman aikansa. 

Pääsin tuolien kanssa eteenpäin aina silloin tällöin ja välillä ne olivat pitkän aikaa hautuumassa verstaan nurkassa. Svenssonin upea Rami-villakangas tuli minulle kuin tilauksesta vastaan ja juuri oikean sävyisenä eräässä julkitilahuonekaluja valmistavan yrityksen myytävät kankaat -hyllyltä. Joustimet ja pehmusteet menivät uusiksi lukuunottamatta alkuperäisiä lastuvillakorvia sekä istuimen etulaidan nokkaa, jotka 50-luvulta eteenpäin ovat korvattu puulla. Puuosien pintakäsittelyt teki Puunaulan Timppa, joka toiveideni mukaan toteutti puuosiin vanhempaan Artekin tuoliin sopivan sävyn. 

Laitoin korvatuolit myyntiin niiden valmistuttua ja tuoleille löytyikin heti uusi koti. Minulle tuli tosi haikea olo niiden lähdettyä, mutta niin se vaan on että meillä alkaa tuolirintamalla olemaan aika täyttä eivätkä kaikki hienot tuolit vaan mitenkään mahdu omaan kotiin.