sunnuntai 26. elokuuta 2018

50-luvun nojatuolit

Kesä on mennyt vauhdilla ohi ja olen taas piakkoin palaamassa verhoilutöiden pariin. Blogi ei ole päivittynyt lupailuistani huolimatta, joten ehkä nyt olisi yhden tuolipostauksen aika.

Reilu vuosi sitten hankin eläköityvältä kollegaltani verhoiluun liittyviä työvälineitä ja samalla tulin hankkineeksi vanhoja 50-luvun tuolin runkoja, jotka eivät koskaan olleet edenneet tehdasrunkoa pidemmälle pintakäsittelyyn, pehmustukseen saati verhoiluun. Kollegalleni tuolin rungot olivat tulleet myös eläköityvältä verhoilijalta 80-90-luvulla, joten ajattelin että nyt on vihdoin aika saattaa tuolit käyttökuntoon. 

Olle Filen on suunnitellut Stockmannille Figaro-nimiset tuolit 50-luvulla ja niitä on valmistanut Keravan Puusepäntehdas. Uskoakseni samanmallista tuolia on 50-luvulla valmistanut myös moni muu huonekalutehdas, joten tuolien alkuperä on jäänyt vain arvailujen varaan.

Minulla on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä tehdä käsinojiin Artek-henkiset nahkanyöripunokset ja nämä tuolit olivat siihen mitä osuvin kohde. Verhoiluksi tuli Svenssonin tummanharmaa Rami-villakangas. Heinäkuussa tuolit matkasivat Helsinkiin Sanomatalon toimistoon, jonka neuvottelutilassa on nyt tyylikäs vintagekalustus!









maanantai 25. kesäkuuta 2018

Paustian

Pallotuolin verhoilusta kun selvittiin niin seuraavalla viikolla olikin verhoiluvuorossa toinen haastava projetkti eli Erik Rasmussenin Paustianille 1969 suunnittelema sohva. Olen aiemmin jonkin blogipostauksen yhteydessä maininnut, että tykkään itse ihan tosi paljon 70-luvun möhkälemäisistä mutta linjakkaista palasohvista ja on mukavaa, että niitä on alkanut tulemaan myös uudelleen tuotantoon. Tämä sohva on vanhaa tuotantoa ja se on kulkeutunut Tanskasta Suomeen nettihuutokaupan seurauksena.

Sohvan skarpit linjat yhdistettynä sametin ompeluvaikeuteen olikin haastava yhdistelmä, mutta olen tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Vaikka sametilla verhoillessa pitää aina keskittyä vähän enemmän ja se on armoton kangas virheille niin olisin itse valinnut kankaaksi myös sametin. Niin hienosti se tässä sohvassa toimii! Kankaana on Harlequin-merkin Folia Velvets -sametti, jonka värisävy on Ultramarine.

Jäin juhannuksena muutaman kuukauden verhoiluvapaalle ja yritän nyt kesällä remontoida kovasti taloamme. Syyskuussa palaan taas verhoilutöiden pariin, mutta blogi toivottavasti päivittyy myös tauon aikana sillä keväältä on jäänyt useampi hieno tuoli ja sohva laittamatta tänne blogiin. 










keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Pallotuoli

No nyt päästään yhteen verhoiluhistoriani haastavimmista projekteista eli pallotuolin verhoiluun. Kyseessä ei olekaan mikä tahansa pallotuoli vaan Turun veneveistämön valmistama prototyyppi. Tuolin aiemman omistajan lähisukulainen on ollut aikoinaan töissä Turun veneveistämöllä, joka valmisti 60-luvun alkupuolella ihan ensimmäisiä pallotuoleja. Silmiinpistävin ero on tuolin jalka, joka on ilmeisesti otettu Askon 60-luvun tv-tuolista. Itse Eero Aarnio on tokaissut tuolin nähtyään, ettei halua nähdä tätä pallotuolia enää ikinä. Voi miten tyly tuomio pallotuolille! Toisaalta onhan kommentissa myös jotain hauskaa ja se tekee tämän tuolin tarinasta vielä kiinnostavamman.

Ohjeita pallotuolin verhoiluun sain helmikuussa Tukholman huonekalumessuilla Eero Aarnio designin edustajalta ja loput sävelsin suoraan omasta päästäni. 

Itse verhoilutyö lähti heti ongelmista liikkeelle, koska vanhat pehmusteet olivat liian pienet sekä haisevat ja pallon sisäreunassa kulkeva lasikuitupalko oli epämääräisen paksuinen ja mutkitteleva. Päädyin tekemään pehmusteet kahdesta toisiinsa liimattavasta vaahtomuovilevystä ja alempaan vaahtomuoviin jätin reilunkokoisen "koolauksen", johon reunan palko uppoaa. Kun vaahtomuovisektorit olivat vähän liian isot ja piukat, ne pysyivät itsestään pallon reunoilla. Kangas täytyy liimata sektoreihin niin että vaahtomuovi on lopullisessa kaarevuudessaan. En tiedä olisiko tähän ollut joku helpompikin tapa, mutta tein liimaukset pallon sisällä harjoittelijani Meri-Pauliinan pidellessä kankaan toisesta reunasta kiinni. Runkoon laitoin liimaa ainoastaan pallon sisäreunaa kiertävää terettä varten. Sisätyynyt tein pallokuituvanusta sekä vaahtomuovirouheesta. Sitten vain vähän ompelua ja pallotuoli oli valmis.

Olihan tässä työssä sen verran aivotyötä ja pureskeltavaa, että muutamana yönä pallotuolin verhoilu tuli myös uniini. Erityisesti sektoreiden kaavoitus ja kankaan ulkoreunojen liimaus tuottivat ongelmia. Kankaana tuolissa käytettiin Camiran huopamaista Synergy-villakangasta. Valmiin pallotuolin on valokuvannut Matias.












torstai 31. toukokuuta 2018

Tuolipelastus

Toisen romu on toisen aarre. Tämä 50-60-luvun upea tiikkirunkoinen nojatuoli oli päätyä roskalavalle, kun asiakkaani päätti pelastaa ja kunnostuttaa sen minulla. Murentuneet vaahtomuovipehmusteet uusittiin, tiikkirunko öljyttiin ja kankaaksi tuli yksi suosikeistani eli Nevoborgin Hanna. Tuolissa on hieman tanskalaista henkeä, mutta se on oletettavasti kotimainen. Toistaiseksi valmistaja tai suunnittelija on tuntematon.









sunnuntai 20. toukokuuta 2018

50-luvun nojatuolit

Kevään aikana verhoomolta on valmistunut iso liuta hienoja tuoleja sekä sohvia, joten nyt täytyy päivittää niitä tänne blogiin vähän tiheämpään tahtiin. Aloitetaan 50-luvun nojatuoleista, jotka muistuttavat malliltaan hyvin paljon Hiort af Ornäsin Pedro-tuolia, mutta jalkojen rakenne on hiukan erilainen. Oranssi retrokuosi sai väistyä ja tilalle tuli Lauritzonin uutuuskangas, jonka värisävy on kauniin roosa. Myös jalat hiottiin puupuhtaaksi ja pintakäsiteltiin Osmo colorin Top oililla. 

Toisen tuolin pohjassa oli osittainen tehtaan lähetyslappu ja tutkimusteni perusteella tuolit saattaisivat olla huonekalutehdas Sopenkorven valmistamat. Viimeinen kuva on meidän omasta työtuolista löytyneestä lähetyslapusta.









sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Alvar Aalto sohva

Viime kuussa valmistui vanha funkkissohva, jollaisen haluaisin ilomielin myös meidän olohuoneeseen. Sohva on mitä ilmeisimmin Alvar Aallon käsialaa, vaikka vanhoista Aalto-dokumenteistä ei ihan vastaavaa sohvaa ole toistaiseksi löytynyt. Jaloista pystyy kuitenkin läheltä katsottaessa havaitsemaan, että ne ovat tehty ihan perus kaareutuvista Aallon nojatuolin jaloista. Puusepän merkintöjä on sen verran tiuhaan runkoon raapustettu, että melko yksittäisestä kokeilusta taitaa olla tämän sohvamallin kohdalla kyse. Takaselästä löytyi myös teksti Turku 1952 tai 1932. Harmittavaisesti numero näyttää ehkä hiukan enemmän viitoselta kuin kolmoselta, vaikka jälkimmäinen olisi kyllä Aallon tuotannon huomioonottaen juuri sopiva vuosiluku sohvalle. 50-luvulla tuskin oltaisiin näin funkkistyylistä sohvaa edes valmistettu.

Uudeksi kankaaksi tuli arkistojen kätköistä löytynyt vanha Marjatta Metsovaaran villakangas ja alkuperäisestä kankaasta tehtiin lisäksi koristetyyny.